Matkahan oli ostettu jo edellisenä syksynä ja kyllä sitä sitten koko talvi ja kevät odotettiinkin! Ja kaikki odotus palkittiin kyllä ihan huippu-reissulla kesäkuun puolessa välissä! Vaikka alkukesästä olimme joutuneet kokemaan monta suru-uutista lähipiiristä, matkaan kannatti silti lähteä. Suru oli matkassa mutta niinpä se kuuluu elämään, ilot ja surut.
Saavuimme Rodokselle kahden aikoihin yöllä ja meitä vastassa oli auton vuokraaja Efrem rent a car-vuokraamosta, josta saimme todella edulliseen hintaan (129€) viikoksi auton vuokrattua. Vaikkakin se oli melko rähjäinen Fiat Punto mutta edullisinhan me haluttiin ;) Siitä sitten yön pimeydessä suunnistamaan kohti hotellia!
Hotelliksi valikoitui Ekaterini Hotel Kiotarissa, joka sijaitsee n. 70km pääkaupungista etelään. Valintaperusteina oli tietysti ensimmäisenä hinta ja rauhallinen sijainti, sekä tietysti hotellin saamat arvostelut siisteydestä ja hyvästä ruuasta. Meillä hintaan, 55€/yö neljältä!, kuului puolihoito. Mikä oli kyllä todella hyvä vaihtoehto noiden 7 ja 9 vuotiaiden kanssa. Ensimmäisen päivän vietimmekin hotellilla ja lähialueilla kävellen.
Hotelli oli lapsiperheiden suosiossa (Saksalaisia ja Puolalaisia pääasiassa). Ja Uima-allas alue ja puutarha juuri sopivan mukava myös meille.
Tuossa vasemmalla oli meidän huoneisto jossa makuuhuone ja olohuone-keittiö.
Hotellissa oli kyllä hinta-laatusuhde todella kohdallaan!
Kävimme myös hotellin järjestämässä Kreikkalaisessa illassa yhtenä iltana :) Se tanssiminen oli aivan lumoavaa katsottavaa ja kyllähän minäkin kävin siellä pyörähtämässä!
Hotellilta rantaan johti ihana polku, joka oli yöllä valaistu.
Ensimmäinen päivä tuntui todella pitkältä. Ihanaa oli päästä lämpöön, aurinkoon ja oikeasti kauas pois arjesta.
Seuraavan päivän matkakohteemme oli Lindos, joka oli kyllä aivan hurmaava paikka valtavista turistimääristä huolimatta.
Jos astui pois kauppakujilta, saattoi myös olla näin rauhaisaa :)
"Kotimatkalla" tietysti pysähdyimme uimaan jossain Lindoksen ja Kiotarin välillä, mutta rannan nimi ei jäänyt mieleen...
Kolmantena päivänä suuntasimme saaren aivan eteläkärkeen Prasonissi rannalle, jossa valtava hiekkakaistale yhdistää mantereen ja saaren. Paikka on ilmeisesti surffaajien ja purjelautailijoiden paratiisi, sillä niitä täällä oli todella paljon. Ja oikeastaan tunnelma olikin hiukan kuin laskettelukeskuksessa kylän alueella.
Iltaruuan jälkeen myös monena iltana käytiin vielä Kiotarin rannalla kävelemässä...
Neljäntenä päivänä teimme varmasti pisimmän reissun kun kävimme pääkaupungissa, tai oikeastaan emme kyllä muuta kaupunkia juurikaan nähneet, vaan pysäköimme auton vanhan kaupungin muurien ulkopuolelle ja menimme sisään. Siellä niitä kujia ja kauppoja riitti, mutta jostain syystä yllättävän vähän ihmisiä oli liikkeellä.
Paluumatkalla halusimme välttää samaa moottoritietä ja lähdimme länsirantaa kotiin päin ja sieltä sitten vuorien läpi itärannalle. Emme juuri pysähtyneet, koska lapsia ei niinkään ihanat pienet vuoristokylät kiinnostaneet vaan kiire oli jo uima-altaalle. Mutta olihan siellä mukavan näköisiä paikkoja ja mutkaisia teitä!
Päivä viisi oli ehkä reissun kohokohta vaikka ei mitään ennakko-odotuksia tälle päiväle ollutkaan. Kartasta olimme vain katsoneet, että länsirannalla sijaitsee Monolithos linnan rauniot, joten päätimme lähteä niitä katsomaan. Kuvasta ei tietenkään saa mitään irti verrattuna siihen mahtavaan maisemaan mikä täältä löytyi. Monolithos linna on tuo pieni valkoinen piste tuon kallion päällä!
Ihmeellistä, että itä-ranta on melkeinpä koko matkalta täynnä pieniä turistikyliä ja kauppoja kun taas länsirannalla vallitsee rauha ja ihan mielettömät maisemat!
Tässä kohtaa oli varmasti kesän paras hetki...
Linnan luona oli kyltti alaspäin: Fourni Beach. No sepäs sattui, sillä uimaanhan olikin jo aika mennä. Mutta herranjestas sitä tietä! Välillä omat perävalot tuli vastaan mutkissa ja paikoitellen tietä oli vähän romahtanut rotkoon! Mutta pakkohan se oli alas mennä kun ei kesken kaiken ympärikään voinut kääntyä. Mutta mikä satumainen ranta siellä odottikaan! Ja sai olla rauhassa, vaikka siellä oli mäntyjen katveessa pieniä porukoita telttailemassa ja pieni rantabaarikin oli laitettu pystyyn.
Takaisinpäin mennessä en edes uskaltanut pitää silmiä auki kun se tie oli niin hurja! Vaikka ei tässä kuvassa näytäkkään. Ja tietysti suurin syy siihen oli luotettavan oloinen menopelimme! Mutta hyvinhän se Punto vei perille, vaikka olikin parhaat päivänsä jo nähnyt.
Jos olisi ollut vähän uudempi kulkuneuvo alla ja lapsia edes vähänkään kiinnostanut, niin olisimme varmasti lähteneet vielä valloittamaan sitä saaren korkeinta vuorta, mutta koska ei, niin päivänä 6 tyydyimme kiertelemään lähiseudulla. Kävimme pyörähtämässä sisämaassa Laerma nimisessä kylässä ja sitten ihan arpapelillä uima-paikaksi valikoitui Pefkos niminen kylä ja sen ranta. Tämä oli taas hiukan liian turisteihin keskittynyt paikka mielestämme, vaikkei kuvassa taas näy ketään, niin kameran takana oli tuhatpäinen joukko ihmisiä rantatuoleissaan.
Viimeisenä päivänä teimme kaikkein lyhyimmän reissun, vain neljän kilometrin päähän hotelliltamme kun suuntasimme katsomaan Asklipiion linnan raunioita. Tämä varjeltu salaisuus olikin siitä erikoinen, että täällä emme nähneet ketään muita! Eihän se ole tietysti itsetarkoitus vältellä ihmisiä ja turisteja reissulla mutta kyllä vaan on itsestäni miellyttävämpää käydä sellaisissa rauhallisissa paikoissa, missä ei tarvitse jonottaa nähdäkseen jotain :D Ehkä pystyy paremmin aistimaan tunnelman ja sellaiset hetket jää kauniimpana mieleen.
Viimeisenä päivänä mittari kipusikin jo 30 asteeseen tai yli. Tähän asti oli ollut pilvetön taivas ja lämpötila 26-28 astetta. ELi juuri täydellistä sanoisinko! Meriveden lämpötilaa en tiedä, mutta se oli juuri sopivan virkistävää, mutta kuitenkin tarpeeksi lämmintä, että tällainen vilukissakin ihan helposti uskalsi mennä uimaan.
Paluulento olikin sitten taas yöllä, budjettimatkalla kun oltiin ;)
Nyt on sitten rima nostettu aika korkealle näillä kesäloma-budjettimatkoilla. Seuraavan kesän reissu täytynee taas varata hyvissä ajoin, mutta mistä löytää yhtä loistava kohde samaan hintaluokkaan? Mutta se on varma, että tästä lähtien ei tule kesää jos ei kerran pääse takuuvarmaan kuumuuteen ja kauas kotoa, kauniisiin maisemiin.
Tiia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti